Suomi tietää, kuinka moni nuori on työttömänä. Se ei tiedä, missä kohtaa he jäivät kiinni.

Luvut kertovat lopputuloksen. Ne kertovat sen neljännesvuosittain, keskiarvoina, kuukausia sen jälkeen kun se mitä tapahtui, tapahtui. Mikään rekisteri ei kerro sitä hetkeä, jona ihminen luki ehdon, jota ei ymmärtänyt, eikä soittanut kenellekään.

Ensimmäiset viisi vuotta työelämässä ovat vuodet, joina moni asia lyödään hiljaa lukkoon. Millaista työtä uskaltaa hakea. Kenelle voi soittaa, kun ei tiedä. Mitä itsestään ehtii ajatella, ennen kuin ehtii ajatella mitään muuta. Niitä vuosia ei mitata silloin, kun ne tapahtuvat.

Kaikki eivät aloita samalta viivalta. Toisella on sukulainen, joka katsoo hakemuksen läpi. Toisella on kesätyö, joka järjestyi yhdellä puhelinsoitolla. Toisella ei ole kumpaakaan, ja hän tekee kaiken oikein ja jää silti ilman vastausta.

Tätä eroa ei korjaa yksikään kampanja. Se ei ole asennekysymys eikä sukupolvikysymys. Se on rakenne, joka toimii täsmälleen niin kuin sen on annettu toimia.

Päätöksiä tehdään pimeässä ja korjataan kuukausia myöhemmin.

Uskomme, että apu kuuluu myös niille, jotka eivät osaa sitä pyytää.

Uskomme, että ihminen tietää itse parhaiten, missä hän on jumissa — kunhan joku kysyy.

Uskomme, että kokemus muuttuu tiedoksi vasta, kun se kerätään samaan aikaan kun se tapahtuu.

Siksi tästä on tarkoitus tehdä kaksi asiaa.

Antaa jokaiselle nuorelle valmentaja, joka on paikalla silloin kun kysymys tulee, ei kolmen viikon päästä. Maksutta. Ilman arviointia, ilman myyntiä.

Ja koota siitä, mitä yhteisö kertoo, kuva siirtymän kitkakohdista. Viedä se niille, jotka voivat muuttaa rakenteita. Ei puhuta kaikkien Suomen nuorten puolesta. Puhutaan niiden puolesta, jotka puhuvat meille, ja sanotaan se joka kerta ääneen.

Emme ota vastaan rahaa, joka ostaa vaikutusvaltaa siihen, mitä sanomme.

Emme jaa sertifikaatteja emmekä tee listoja hyvistä työnantajista.

Emme lupaa mitään, mitä emme ole vielä tehneet.

Viisi vuotta on lyhyt aika. Se riittää siihen, että ihminen löytää paikkansa. Se riittää myös siihen, että hän lakkaa etsimästä. Emme voi valita kumpi, mutta voimme muuttaa todennäköisyyttä.

Se on tämän työn tarkoitus.

Mitään tästä ei ole vielä olemassa. Ei yhdistystä, ei rahoitusta, ei ensimmäistäkään keskustelua. On kysymys, jonka uskon olevan oikea, ja aikomus tehdä tämä kunnolla tai olla tekemättä ollenkaan.

Tämä ei siis ole ilmoitus. Tämä on kutsu.